Metsänhoidon ABC

Metsänhoitoa voi harjoittaa omatoimisesti tai yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa, mutta tärkeää metsän kehityksen kannalta on, että kuhunkin kehitysvaiheeseen olennaisesti vaikuttavat toimenpiteet tulisi hoidettua ajallaan niin, ettei niiden viivästymisellä ole haitallisia vaikutuksia puuston kehitykseen.

Tässä tekstissä käsitellään tasaikäisenä eli jaksollisesti kasvatettavan metsikön eri kehitysvaiheet sekä niihin olennaisesti kuuluvat toimenpiteet. Suurin osa suomalaisista metsistä kasvatetaan edelleen jaksollisesti. Metsää voi kasvattaa myös jatkuvapeitteisesti avohakkuita vältellen, jolloin puusto on metsän koko elinkaaren ajan eri-ikäisrakenteista. Jatkuvapeitteisen metsän käsittelyn toimenpiteet eroavat jonkun verran jaksollisesti kasvatettavan metsän toimenpiteistä, joten käsitellään ne täysin omana artikkelinaan.

Metsän kehitysvaiheet

Tasaikäisen metsänkasvatuksen voisi jakaa karkeasti kahteen osa-alueeseen; uudistamiseen ja kasvattamiseen. Uudistamisvaiheessa valitaan sopiva uudistushakkuutapa, maaperälle parhaiten sopiva puulaji, tarvittava maanmuokkaus sekä uudistamistapa. Kasvatuksessa huolehditaan siitä, että perustettu uusi metsikkö kehittyy ja kasvaa hyvin eikä sen kuntoa pääse erilaiset metsätuhot tai hoitamattomuus heikentämään.

Aukea

Jaksollisen kasvatuksen yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on uudistaa uudistushakkuuala mahdollisimman pian hakkuun jälkeen maaperälle sopivalla maanmuokkaustavalla sekä puulajilla joko istuttamalla tai kylvämällä. Mikäli ennen uudistushakkuuta ei ole tehty ennakkoraivausta, on usein hakkuualan jälkiraivaus tarpeen ennen maanmuokkaustoimia. Jälkiraivauksessa poistetaan uuden taimikon kehittymistä ja maanmuokkausta häiritsevät hakkuussa pystyyn jääneet puut. Hakkuussa säästettyjä monimuotoisuutta lisääviä säästöpuuryhmiä, riistaa suojaavia tiheiköitä eikä laho- ja kolopuita raivata.

Uudistusalalle tehdään maaperälle sopiva maanmuokkaus joko mätästämällä, laikuttamalla tai äestämällä. Maanmuokkauksen tarkoituksena on luoda paras mahdollinen kasvualusta tulevalle puusukupolvelle paljastamalla kivennäismaa itävyyden parantamiseksi, taimeen kohdistuvan pintakasvillisuuden kilpailun vähentämiseksi sekä mm. tukkimiehentäituhojen ehkäisyksi. Sopiva maanmuokkausmenetelmä valitaan aina maaperän, kasvupaikan rehevyyden ja uudistettavan puulajin mukaan.

Maanmuokkauksen jälkeen uudistusalalle joko istutetaan taimet tai kylvetään siemenet, riippuen valitusta puulajista ja käytetystä maanmuokkausmenetelmästä. Perussääntönä tässä voidaan pitää, että rehevillä kasvualustoilla suositaan istutusta ja karummilla paikoilla kylvöä. Jalostetusta taimi- ja siemenaineksesta saadaan hyvä alku uudelle metsälle, joka kasvaa luonnonsiementä nopeammin ja parempilaatuisena.

Nuori taimikko

Vasta perustettu taimikko kaipaa ennen kaikkea kasvunsa alkutaipaleella tarkkailua erilaisten taimituhojen varalta. Nuoren taimikon kohtaloksi voivat koitua esimerkiksi myyrät tai tukkimiehentäi, jolloin uudelleen istuttaminen voi tulla tarpeeseen. Rehevillä kasvupaikoilla uudistusalan liika heiniminen on taimien kehityksen kannalta riski, jolloin nämä kaipaavatkin ensimmäisen parin kesän ajan jokakesäistä heinäystä. Heinäyksessä heinät poljetaan tai niitetään maahan taimien ympäriltä, jotta taimille riittää valoa eikä niiden tarvitse kilpailla riittävästä ravinteiden saannista.

Usein nuori taimikko vaatii noin 5 vuoden iässä taimikon varhaisperkausta, joissa taimikon kasvua hidastava luontaisesti syntynyt lehtipuuvesakko poistetaan ja liian tiheästi kasvavia taimiryhmiä karsitaan. Varhaisperkaus turvaa taimikon kasvun sekä pienentää riskiä esimerkiksi latvusvaurioihin.

Taimikon varhaisperkaukseen on mahdollista hakea valtion Metka-tukea. Lisätiedot myöntämisperusteista Metsäkeskuksen sivuilta.

Varttunut taimikko

Taimikko kaipaa useimmiten uudelleen perkaamista siinä vaiheessa, kun taimikko on keskimäärin 4 metrin pituista. Taimikon perkauksessa raivaussahalla poistetaan pääasiassa huonolaatuista ja vaurioitunutta puuainesta antaen hyvälaatuisille yksilöille lisää kasvutilaa, sekä harvennetaan tarvittaessa liian tiheässä kasvavia puuryhmiä.

Varttunutta männyntaimikkoa kannattaa tarkkailla hirvituhojen varalta, ja riskialueilla (hirven talvehtimispaikoilla ja niiden läheisyydessä) harkita esimerkiksi karkoteaineiden käyttämistä.

Taimikon perkaukseen on mahdollista hakea valtion Metka-tukea. Lisätiedot myöntämisperusteista Metsäkeskuksen sivuilta.

Nuori kasvatusmetsä

Kun taimikon perkaukset on suoritettu asianmukaisesti, pääsee nuoreen kasvatusmetsään suorittamaan ensimmäisen kasvatushakkuun noin 30–40 vuoden iässä. Tätä kutsutaan ensiharvennukseksi. Ensiharvennuksella huolehditaan siitä, että puustolla on riittävästi tilaa kasvaa kunnolla. Liian tiheässä kasvavissa puissa alkaa ajan saatossa supistumaan latvukset sekä puista tulee riukumaisia, eli pitkiä mutta läpimitaltaan ohuita puita. Tällaiset puut ovat alttiimpia lumituhoille ja puiden järeyskasvu on hyvin hidasta, jolloin tukkipuumitan saavuttaminen kestää huomattavan paljon kauemmin, kuin ajallaan ensiharvennetussa metsässä.

Mikäli taimikonperkaus on jäänyt suorittamatta ja metsikkö on kasvanut todella tiheäksi ja yli 7 metriä pitkäksi, on metsään aiheellista suorittaa viipymättä nuoren metsän hoito.  Nuoren metsän hoidossa metsikkö käsitellään joko raivaussahalla raivaamalla tai nykyään yleistymään päin olevalla joukkokorjuumenetelmällä, jossa poistettava puusto hyödynnetään energiapuuna. Nuoren metsän hoitoon on mahdollista hakea valtion Metka-tukea. Lisätiedot myöntämisperusteista Metsäkeskuksen sivuilta.

Varttunut kasvatusmetsä

Varttuneessa kasvatusmetsässä suurin osa puustosta on jo vähintään tyvitukin osalta tukkipuun mitoissa, mutta on edelleen hyvässä kasvutahdissa. Varttuneessa kasvatusmetsässä keskitytään järeyskasvun varmistamiseen ja mahdollisten tuhojen, kuten hyönteistuhojen, tarkkailuun. Useimmiten varttuneeseen kasvatusmetsään suoritetaan vielä toinen kasvatushakkuu eli harvennus noin 15–30 vuoden jälkeen ensiharvennuksesta, jolloin metsiköstä poistetaan jälleen huonolaatuista, viallista ja parempilaatuisten puiden kasvua häiritsevää puustoa. Harvennuksella varmistetaan, että hyvälaatuisella puuaineksella on riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia kasvaa laadukkaaksi tukkipuuksi.

Uudistuskypsä metsä

Uudistuskypsää metsä on siinä vaiheessa, kun puuston kasvu on selvästi hidastunut tai jopa pysähtynyt, yleensä pohjoisissa metsissä 70–150 iässä. Uudistus voi tulla myös nuorempaan metsään kyseeseen esimerkiksi hyönteis-, sieni- tai myrskytuhojen vuoksi. Metsän uudistushakkuussa poistetaan lähes kaikki kasvatettavan jakson puut, ja alalle perustetaan tämän jälkeen uusi puusukupolvi. Uudistushakkuu suoritetaan yleensä avo- tai siemenpuuhakkuuna.

Avohakkuussa kaadetaan alalta kaikki muut puut, paitsi säästöpuuryhmät ja PEFC- tai FSC-sertifikaattien edellyttämät vesistöjen suojavyöhykkeet. Myöskään metsälain 10§ nojalla suojeltuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai muita ympäristökohteita ei käsitellä.

Siemenpuuhakkuuta käytetään männyn ja rauduskoivun luontaiseen uudistamiseen, ja siinä kaadetaan muutoin kaikki puut, mutta alalle jätetään siemenpuita uuden taimikon luomiseksi luontaisella siemenaineksella. Siemenpuut poistetaan myöhemmin taimikon päältä siinä vaiheessa, kun alalle on muodostunut taimiluvultaan riittävä vakiintunut taimikko.

Uudistushakattu metsä tulee metsälain nojalla aina uudistaa, eikä uudistustoimenpiteitä kannata tahallisesti viivästyttää.